Lapsi-parka! — Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi, että hänen todellakin täytyi puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen… hm… Elma, että siinä sentään on vähän vikaa… Eikö hame ole hiukan liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" — Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. — "Hiukan liian pitkä ja…"
"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", — Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä pahoillanne, täti?"
Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan. Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen, mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan.
"En suinkaan, rakkaani; niin… ni-in, tietysti; mutta kuitenkin… Ei, se on hyvin sievä, on todellakin…"
"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen ihan oikealle mitalleen, se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi."
"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat.
"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti. Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette, se on oikein hyvää, kallista valkoista kangasta, niin on neiti Exeter sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä.
"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers.
"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein tahansa ja…" (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin se taas ei ole uutta huonompi."
Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta.