"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän.
V.
Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme."
"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat.
"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti.
"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä."
"Niin, niin, ja…"
"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella. Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille tulee siellä hauskaa, Elma."
"Siitä olen varma. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri sinne olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin, niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani mainita teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut lähteä…"
"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun ikäisesi."