"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut.
Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin.
Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin.
"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma, Elma!"
Mutta Elma ei hievahtanut.
"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he odottavat meitä."
"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä.
"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi."
"Ystäväni pi… pitävät huolta minusta."
"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen."