"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin — mutta jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle. Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he voivat, tiedättehän…"
"Voivat mitä?"
"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle, kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä…" Elma vaikeni äkkiä. Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut, oikein kukkuramitalla.
"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja saanko kysyä, mitä hän vastasi?"
"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata, ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja…"
"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa. Mabel — mitä hän sanoi?"
"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo…"
"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi voinut sellaista sallia?"
"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä hyvää siitä olisi ollut".
"Hm… hyvää… hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle."