"Olisiko?"
"Mutta se olisi perin sopimatonta — kerrassaan sopimatonta. Sellainen koulu! Koulu… hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen torjut. Muista, Elma" — hyvin tarmokkaasti — "heti. Se ei millään muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän, Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet oma veljentyttäreni — ainakin sir Thomasin veljentytär — ja vaikka tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi."
Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut. "Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että olisi ollut toisin. Jos olisin voinut saada sinut kokonaan omaan hoivaani — mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma, rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö — siitä olen varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään, — ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän velvollisuutensa sinua kohtaan" — sillä lady Alfreton oli hermostunut tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, — "mutta hän on niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän käsittääksesi, Elma?"
"Kyllä, täti Selina."
"Ja… ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen, rakkaani?"
"Kyllä, täti."
"No, Elma?"
Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin, ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta.
Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa.