"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?"
Salama välähti Mabelin silmästä.
"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään. "Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään."
"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel, jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo noutaa Elmaa, mutta…"
"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät vaunut teitä puhutellakseen."
"En minä laisinkaan sellaista ajatellut."
"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja…"
"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä asiasta mitään. Hän…"
"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena.
"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä löydä. Luulin ymmärtäväni…"