Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet — selvään sanottuna lady Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi; eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt… hm… luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin… hm, sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he olisivat kanssani yhtä mieltä; ja… ja mitä Margaretiin tulee, hän on saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että… että…" Ja asia päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan lady Mabel itse.
Mutta siinä piilikin salaisuus.
"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta; koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen pukusi näetkös ei ole aivan sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan — "hän on Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö.
"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle! Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä — hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma… niin, minähän joudun rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä, hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni, Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin.
Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista, ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian väsynyt pyörähdelläkseen.
Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin.
Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella. Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset tanssit — Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä juhlassaan — ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen, kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi.
Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro, ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa hulluttelua.
"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen, "ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi — tarkoitan, että hän osaa järjestää. Alati minä yllätän hänet järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi tanssinumero…" Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen tehnytkin ihailtavan hyvin.
Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä.