Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä rattoisimmat tanssiaiset päättyivät.
Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut laisinkaan mennä kotiin.
"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi.
"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt säteilevin silmin.
"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos teille!"
Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni, minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti vastannut. "Minä kiitän teitä kaikkia siitä, että pidätte niin suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen, hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. Hyvästi" — hän puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä — "hyvästi!"
"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli ehtinyt hänen kuuluviltansa.
Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva.
XVII.
Opettajatar ja oppilas.