XIX.
"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!"
Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa. Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat.
Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin…
Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus.
"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa itsestään tai omista hommistaan. "Minua… minua pyydettiin kysymään tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni tädiltä."
"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas.
"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.)
"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä vastaus — tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa, ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel, kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla. Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene hallitsemaan omia lapsiansa!"
"Pyh!" hymähti Piers.