"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten voimme hommailla."
"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?"
"Oh, osaanhan minä haastaa — sellaista kuin se sitten on. Meidän on puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa koulutunneilla."
"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy, miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun huolehtivan puhumisesta."
Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt läksivät matkaan.
Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle, mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi.
"Ajattelen… etkö sinäkin?… että kun menemme vieraisille, todellakin vieraisille nuorten… meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili Elma, "älähän suutu, Mabel… tarkoituksesi oli perin ystävällinen… mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan. Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me… minusta tuntuu, ettemme menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he sielussaan näkisivät kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi kerralla…"
"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat, että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen, jalomielinen luonne.
Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa, sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää, keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin — sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, — olisi se ollut vallan liian paljon.
"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!" huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti. Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään, kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa — älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput — heidän on määrä saapua tänne teelle — vain sinun ja minun kera opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille oikeata teejuhla-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?"