"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?"
"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä kaksi ihmisolentoa.
"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan. "Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään taas oli ihmeellistä?"
"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä kuullutkaan?"
"Oh… ah… kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän edestakaisin käsi kädessä!"
"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta.
"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he sitä tehneet, vähältä se piti — hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu; ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä, Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana."
"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä, hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä, sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin ystävällistä?"
Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko
Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita.