"Hän puhuu aivan hullutuksia!" huudahti Juliet, jonka vihdoin täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan järjettömiä. Mi… mi… mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut? Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun? Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua olkapäille…?"
"Taivas varjelkoon!"
"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet — minä ja ystävättäreni — kun olet noin pureva, noin herjaava?"
"Tiedäthän, että se on totta."
"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut? Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja…?"
"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi kerralla, jos haluat."
"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan."
"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin."
"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?"
"Kumpaakin."