Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti.
Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin — uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle kasvamispoimujen alaslaskemiselle — nuoren neitimme hameissa. Hän oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää muistuttanut niin paljoa lapsesta — oli suuremmassa määrässä nainen.
"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista, Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan vähemmän — pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän.
"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen lapsi, jos olisit lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä olet joulun jälkeen vanhentunut.
"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän vaikutuksen naapuristoonkin."
Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa? Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi."
Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa. Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin, reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi; mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan.
"Ja sinä olet kasvanut, Elma", toisti täti.
"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin kirjastohuoneen ohitse, ja luulen — olen siitä varmakin, — ettei se enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni."
"Ja vaikka epäilemättä olet hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti olet terve?"