(Leonora juoksee ulos, tulee kohta takasin; hän ja Pedro
matkivat vuorottain herrasväkeänsä, tirskuttaen).
Pedro (hiljaan). Ja jätti jälkeensä poikansa tyttärelle kaksi hirmuista arkkua, toinen täynnä ylpeyttä, toinen kurjuutta.
Don Ranudo. Tahtoiko hän antaa almuja Colibrados'elle, jonka esi-isät ovat tehneet valtiolle niin suuria palveluksia!
Pedro (hiljaan). Ja jonka jälkeiset istuvat päiväkausin kaarmutuoleissaan perkaten hampaitaan.
Donna Olympia. Jonka esi-isät eivät koskaan antaneet halvempia lahjoja kerjäläisillekään, kun kultaa ja kalliita kivejä.
Leonora (hiljaan). Ja jonka jälkeisillä ei ole antaa muita lahjoja kun (salva venia) semmoisia, joista ei ole minnekään.
Don Ranudo. Jonka esi-isät tulivat mainioiksi ainoastaan avujensa ja urhoollisuutensa tähden.
Pedro (hiljaan) Ja jonka jälkeiset ovat pää edellä työnnettävät alas ylhäisyydestään avuttomuutensa ja kehnoutensa tähden.
Don Ranudo. Joka on suorassa polviluvussa tuon suuren Don Prospero de Colibrados'en sukuperää, mikä Burgos'en tappelussa omin käsin löi kuoliaksi neljäsataa Mohrilaista.
Pedro (hiljaan). Ja jonka kuuluisa jälkeinen, tuo suuri Don Ranudo, joka päivä kynsillään tappaa useimpia elukoita;… se on sanottu nyt.