Donna Olympia. Don Ranudo! me emme saata enää talossa pitää tätä hävytöntä palveliaa, sillä hänen pilapuheensa ei enää rajoja tiedä.
Pedro. Minä voin vakuuttaa rouvalle, että teette minulle suuren hyvän-työn, jos ajatte minut pois; sillä minä palvelen sulasta kohteliaisuudesta.
Don Ranudo. Kuulkaa Donna Olympia! Älkäämme häneen suuttuko, hänellä on sukkela pää; ja kaikissa hullutuksissaan on aina joku totuus. Tässä on hänellä oikeen siinä, että hän rankaisee rouvaa, joka ei muistanut lähettää kauppamieheltä vaatimaan itselleen minun nimessäni vaatetta hameeksi. Kuule, Pedro, muistaessani; mene kauppias Juanin luo ja ota häneltä minun nimeeni silkkivaatetta rouvalle hameeksi.
Pedro. Sen minä mielelläni teen; kentiesi on kauppamies tänään paremmalla tuulella kun eilen.
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
Donna Maria, Leonora.
Donna Maria. Oi, Leonora! minun vanhempaini hulluus on niin suuri, ettet sitä voi sanoilla kertoa; kurjuutemme on sanomatoin. Varallisuutta tarjotaan, mutta meidän tulee kerjätä sulasta ylpeydestä. En ihmettelisi, jos juku, mikä tarjoutuu yhteyteemme, olisi alhais-porvarillinen; mutta se on aatelinen, ja hän, joka minua morsiamekseen pyytää, on rikkaimpia ja kauniimpia koko maakunnassa.
Leonora. Mutta, rakas neito! syntiä teette itseänne vastaan, jos tässä ensinkään seuraatte vanhempainne tahtoa; sillä minusta on heidän kunniantuntonsa jo muuttunut hulluudeksi.
Donna Maria. Armas Leonorani! minä rakastan sinua uskollisuutesi tähden, niinkuin omaa sieluani; minä tiedän että jo kauan takaperin olisit luopunut meistä, ellei minua olisi ollut. Jos en nyt minä voi palkita sinua, niin palkitkoon sinua kerran taivas. Minä luotan tässä asiassa sinuun ja seuraan sinun neuvojasi.