Don Ranudo. Ihmeekseni vaan… Ei, se ei maistu niin pahalta.
Talonpoika. Rouva kanssa ottaa palan?
(Leikkaa rouvalle).
Donna Olympia. Juusto maistuu hyvältä; sitä en olisi voinut uskoa.
Don Ranudo. Ha, ha, ha! Minä tahdon totta mari palan vielä. Se on tavatonta; tätä en olisi koskaan luullut tekeväni; sen saan kertoa lapseni lapsille. Leikkaa aika pala ja anna vähän leipääsi myöskin.
(Don Ranudo ja Donna Olympia syövät halukkaasti).
Donna Olympia. Hoviin kun tulen, kerron minä ensimäiseksi, että olen syönyt juustoa ja leipää talonpojan kanssa.
Don Ranudo. Ha, ha, haa! Vielä palanen, Juan. Minä totta mari tahdon syödä niinkauan kun maittaa.
Talonpoika. En tiedä, armollinen herra, salliiko juustoni enää leikkausta.
Don Ranudo. Ha, ha, haa! (Ottaa juuston ja leikkaa sen kahtia, josta pitää toisen puoliskan). Nyt näet, Juan, ettei rouva enkä minä ylönkatso köyhän talonpojan ruokaa.