Gusman. Leonora.
Gusman. Oi, Leonora! mitä sanoo rakastavainen Gontsalo, kun rakastettunsa viedään Mohrien maahan? Tosin minua miellyttää, että Donna Maria pääsee vankeudesta, nälästä ja kurjuudesta kunniaan ja varallisuuteen; mutta minä soisin kumminkin Gontsalon tähden, ettei tästä avioliitosta mitään tulisi.
Leonora. Ei, Gusman! Tämä avioliitto on parempi.
Gusman. Minä kyllä näen, että sinä olet oikea viirikukko ja kuten muutkin kamaripiiat täynnä juonia.
Leonora. Ole vaiti! koska röökynä itse taipuu siihen.
Gusman. Oi Jumala! suostuuko hän ottamaan mustalaisen?
Leonora. Mutta prinssi on kristitty ja avullinen sekä asuu sivistyneessä maakunnassa. Minä seuraan neitoani sinne.
Gusman. Minä, totta mari, myöskin seuraan!
Leonora. Kuinkas muuten?
Gusman. Siishän tulemme vielä yhdessä palvelemaan; se on minun iloista ajatella, sillä minä rakastan sinua niin suuresti kun joku tohtori kuumetautia. Jos sinä tahtoisit niinkuin minä, niin voisimme paikalla mennä kihloihin, ja sinä tulisit minulle vaimoksi; sillä viipyminen ei mitään hyödytä enää; minun pitää muutenkin erinäisten syitten tähden kohta mennä naimisiin.