Leonora. Ole vaiti, pölkkypää, ja muista, että puhut Espanialaisen neidon kanssa ja ettet nyt ole Ranskassa etkä Tanskassa, missä tänään sanotaan: Tahdotteko minua? ja huomenna pidetään häät; ja missä myös ennen häitä eletään niin ystävällisesti yhdessä, ettei ole mitään uutta sanomista eikä liion mitään toimittamista morsiusyönä. Tahdotko voittaa rakkauteni, niin saat myöskin kosia niinkuin täällä on tapana; ensiksi kulet sinä vuoden päivät huokaillen, hämmästyt kun näet minun; sanot väliin meneväsi hirsipuuhun rakkautesi tähden, ilmoittamatta ketä sinä rakastat, antaen minun tuota vaan aavistaa. Sitten miellytät sinä minua lauluilla ja rakkauden runoelmilla kamarini akkunan takana, kärsit että minä ajan sinut pois haukkumisella ja väliin heittäen vettä päällesi; sitten tulee sinun rahalla voittaa puolellesi jonkun vanhan ämmän, joka on minun ystäväni, saada hänet kiittämään sinua ja kuvaamaan sitä surullista tilaa, mihin rakkautesi kautta olet joutunut; kehoittamaan minua kristillisestä rakkaudesta pelastamaan henkeäsi, näyttämällä sinulle kohteliaisuutta ja vastaanottamalla sinulta milloin minkin runoelman, jonka olet verelläsi kirjoittanut; vihdoin vastaanottamaan lahjoja, puhelemaan kanssasi akkunasta ja viimein päästämään sinua kamariini.
Gusman. Aivan niin! Se oikeen, Leonora! Sillä näihin mutkiin ei kuluisi enemmän kun noin viisikymmentä vuotta. Puuttuipa vaan, että olisit neuvonut minun hirttämään itseni sulasta rakkaudesta. Ei, Leonora, minä tiedän miten pikemmin voimme tulla yhteen, rikkomatta maan tapoja vastaan. Sinä jätät jonakuna yönä kamarisi oven auki ja olet nukkuvinasi sikeässä unessa, niin tulen minä ja makaan sinua. Sinä huudat apua, kumminkaan ei niin kovaa, että kukaan kuulee; kun siis olen väkivallalla miestyttänyt sinua, seuraa itsestään että sinä kiiruhdat häillä saadaksesi takasin kunniasi, jonka minä viekkaudella ja sukkeluudella varastin sinulta.
Leonora. Kuule, Gusman! Pidä suusi kiinni tahi puhun minä herrasväelle ja sinä saat rangaistuksen saastaisesta puheestasi.
Gusman. Sehän oli vaan esitys. Sinä voit tehdä kuten tahdot, Leonora!
Minä kyllä aina vaimon saan.
Leonora. Minä myöskin miehen.
Gusman. Jaa, jaa, Leonora! me kyllä sovimme! Mutta tuolla tulee Donna Maria; minä en siedä nähdä häntä, sillä sydänvereni kuohuu minussa, kun ajattelen, että hän menee tuolle mustalle prinssille. Minä menen tieheni.
Toinen kohtaus.
Donna Maria. Leonora. Pedro.
Donna Maria. Oi, Leonora, sinun sukkeluutesi on verraton; minä vaan pelkään sen tulevan ilmiöön ennenkun aviokontrahti on allekirjoitettu.
Leonora. Se ei voi tulla ilmiöön, ellemme sitä itse ilmoita; minä siis en ole tahtonut puhua mitään Gusmanille, sillä hän on yksinkertainen ja saattaisi pilata kaikki.