Donna Maria. Mutta eikö ole hirmuista että vanhempani ovat niin sokeat ylpeydessään, jotta, ennen kun antavat tyttärensä hyvälle herralle, jolla on sekä varoja että tahto heitä auttaa, ennen kuolevat nälkään ainoasti sen tähden, että hän ei ole niin korkeaa säätyä kun he.
Leonora. Tässä maassa vallitsee pirullinen ylpeys; Espanialaisuus merkitseekin ulkomaalla samaa kun ylpeys.
Donna Maria. Älä puhu niin, Leonora; siinä teet väärin kansallemme. Tosiaan löytyy paljon ylpeitä ihmisiä Espaniassa, mutta sen tähden ei ole kansan yleinen luonne semmoinen, eikä ole mikään niin väärä, kun yhden tahi toisen töistä päättää koko kansan avullisuuteen. Kansasta saavat he, jotka sillä lailla tuomitsevat, ihan väärän käsityksen. Jos sattuvat, siinä vähässä ajassa, jonka oleskelevat jossakussa maakunnassa, kunniallisten ihmisten parissa olemaan, päättävät kohta koko kansan kunnialliseksi; jos taasen tulevat ylpeiden seuraan, niin kotia tultuaan kirjoittavat kirjoja koko valtakunnan ylpeydestä. Jos esimerkiksi minun vanhempani ovat niin hulluja, että mieluummin kuolevat puutokseen, kun antavat tyttärensä suvulle, mikä heidän mielestä ei ole omaan sukuunsa verrattava, niin saako tuosta syyttää koko maakuntaa? Ei, se on väärin; sillä useammat ihmiset kaupungissamme hyleksii heitä, ja iloitsee, jos aikomuksemme onnistuu.
Pedro. Te olette siinä oikeassa, neito! Te olettekin esimerkillänne näyttäneet, ettei tuo vika ole kaikkiin tarttunut. Mutta tuolla tulee herrasväki.
Kolmas kohtaus.
Don Ranudo. Donna Olympia. Donna Maria. Eugenia.
Leonora. Pedro. Gusman.
Don Ranudo. Nyt on, tyttäreni, taivas lähettänyt sinulle sulhon, jolle voit mennä häväisemättä sukuasi. Minä olen sinun antanut isännällesi ja herrallesi Theofrastus Bombastus, joka on suuri prinssi Aethiopiasta.
Pedro. Herra Jumala! kuuleehan jo nimestä Bombastus mikä mies hän on.
Don Ranudo. Hän kuuluu myöskin olevan hyvä herra, kuten kaikki
Aethiopian prinssit ovat olleet.
Pedro (hiljaan). Vähät siitä, kun hän vaan on ylhäinen.