Don Ranudo. Hän on myöskin kaunis.
Pedro (hiljaan). Mitäpä siitä, vaikka hänellä ei olisi nenää eikä sormia, kun hän on prinssi.
Don Ranudo. Hän kuuluu myöskin olevan rikas ja voimallinen prinssi.
Pedro. Oh! mitä rikkaudesta! Onhan sanassa Bombastus rikkautta yltäkylläisesti.
Donna Maria. Minä kiitän teitä, vanhempani, että olette minusta pitäneet huolen; aikomukseni on aina ollut ennen mennä luostariin, kun sopimattomaan avioliittoon.
Donna Olympia. Oi, Don Ranudo! Tyttäremme sanat olisivat kultapuustaveilla kirjoitettavat ja lähetettävät kaikille ylhäisille huonehille: Colibrados'en suku ei voi kasvattaa muita kun tälläisiä oksia.
Leonora. Jos olisi neitomme tahtonut mennä alhaiselle, niin en olisi siihen koskaan suostunut, ennen olisin kuollut kun nähnyt sitä.
Don Ranudo. Kiitos, Leonora, innollisuudestasi! Sinä olet aina ollut uskollinen piika herrasväellesi.
Pedro. Totta mari! niin kauan kun pääni on pystössä, ei olisi meidän neitomme saanut mennä eräälle Gontsalo de las Minas, vaikka olisikin tämä ollut vielä rikkaampi kun on. Minä voin vannoa, että kun kuulin sisarensa sitä esittävän, kävi se minuun niin kovasti, etten vieläkään ole sitä voittanut. Minä sain selkääni jotakin, joka ei antanut minulle rauhaa. Au, au! minä muistan sitä niin usein kun sitä ajattelen. Eikö se ollut hävyttömästi, että semmoinen mies edes uskalsi pyytää Colibrados'en neitoa? Luuleeko hän että tämä armollinen herrasväki rahan ahneudesta niin alentaisi itsensä? Mitähän se miesparka toki miettikään? Jos olisi hän täällä, minä hänet paikalla murhaisin. Ei, ennenkun tuo olisi saanut tapahtua, olisin minä sytyttänyt huoneemme ja polttanut herran, rouvan, neidon ja itseni myöskin.
Donna Olympia. Semmoisilla palvelioilla ansaitsee olla tämmöinen herrasväki, ja tämmöisellä herrasväellä semmoisia palvelioita.