Gusman. Mitä pirua hän nyt aikoo, kun puistaa nyrkkiään?
Tulkki. Se on niin paljon kun: Nyt tahdon minä kertoa matkastani
Mohrlandista.
Gusman. Oi, herra tulkki! sanokaa hänelle, etten minä ole utelias; sillä ennenkun hän on puoli tiehen päässyt, ei ole enää luuta ruumiissani. (Narri näpsää Gusmania nenälle). Au, au, au!
Tulkki. Se oli: nyt alan minä puhua matkastani.
Gusman. Ja minäkin alan puhua Hopiko kieltä.
(Sieppaa narria tukasta. Näin vuorottain tehden joutuvat he vihdoin tappeluun, josta heitä eroitetaan. Tappelun kestäessä kääntyvät ylhäiset notarioon, joka tällä välin kirjoittaa kontrahdin valmiiksi ja antaa allekirjoitettavaksi).
Don Ranudo. Kirjoittakoon prinssi ja tyttäreni ensin, me muut sitten vahvistukseksi.
Tulkki. Ei, herra! Tapana on Mohrien maassa että sulho ja morsian kirjoittavat viimeksi ja että toiset jättävät siaa heidän nimillensä.
Don Ranudo. Kullakin maakunnalla on tapansa. Kirjoittakaamme siis ensiksi koska niin on tapa.
(Kaikki kirjoittavat; vihdoin viimein Gontsalo, prinssinä, ja
Donna Maria. Kaikki huutavat: vivan! ja soittajat soittavat.
Kun tämä on tapahtunut luetaan kontrahti).