HENRIK (hiljaa). Kas vaan sitä kitupiikkiä. Saatpas nähdä, ettei pormestari ole vain niin orrelta otettavissa. (Asianajajille.) Nyt minä ilmoitan heti teidän tulonne.
I ASIANAJAJA. Kas vaan sitä poikaa, kuinka se jo on ovela toimessaan. Pidä nyt vakavaa naamaa, veliseni, meidänhän on pantava alkuun tämän kunnon kannunvalajan kiusaaminen. Toverimme sitten jatkavat ilvettä päähän asti. — Mutta kas tuolta hän tulee.
TOINEN KOHTAUS.
I ASIANAJAJA. Sydämemme syvimmästä pohjasta toivotamme me jalosukuiselle herra pormestarille onnea tähän korkeaan asemaan kaupungissamme ja me toivomme, ettette lempeydessä, varovaisuudessa ettekä valppaudessa anna perään kellekään edeltäjistänne, koska teidän jalosukuisuutenne ei ole raivannut itselleen tietä tähän korkeaan virkaan rikkauden, sukulaisuuden eikä ystävien kautta, vaan omien tunnustettujen suurien avujenne, oppinne ja kokemuksenne kautta valtioasioissa.
HERMAN. Tres humble servitöör!
II ASIANAJAJA. Iloitsemme erittäinkin siitä, että olemme saaneet sellaisen esivallan, jolla ei ainoastaan ole vakaa jumalallinen ymmärrys…
HERMAN. Minä kiitän Jumalaa.
II ASIANAJAJA. … vaan joka on tunnettu siitä, että se on ystävällinen kaikkia kohtaan, ja jonka suurin ilo on kuunnella kansan valituksia ja saattaa asiat taas oikealle tolalle, sillä sanonpa sen suoraan, olin ihan ilosta pyörtyä kuullessani sen uutisen, että vaali oli langennut herra pormestari von Bremenin osalle.
HENRIK. Hyvät herrat, sanokaa von Bremenfeld.
II ASIANAJAJA. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, minun piti sanoa pormestari von Bremenfeld! Olemme saapuneet tänne tänään, ensiksi lausuaksemme alamaisen onnentoivotuksemme, toiseksi neuvotellaksemme teidän jalosukuisuutenne kanssa eräästä riita-asiasta, mikä on syntynyt meidän päämiestemme välillä; olimme päättäneet jättää tämän riita-asian lain ja oikeuden haltuun, mutta olemme sitten tarkemmin ajatelleet ja ajanhukan ja oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi aikoneet alistaa asiamme herra pormestarin ratkaistavaksi. Johonka ratkaisuun me lupaamme tyytyä.