I ASIANAJAJA (pidättäen pormestaria). Olenhan minä näyttänyt toteen, että Justinianuksen sanat ovat minun puolellani.
HERMAN. Niin, se on totta, Justinianus on teidän molempain puolella, miks'ette siis, perhana vieköön, sovi riitaanne? Te ette tunne Justinianusta niin hyvin kuin minä; kun hän ripustaa kaapunsa molemmille hartioilleen, merkitsee se niin paljon kuin hän tahtoisi sanoa nämä sanat: menkää tiehenne, senkin paapattajat, ja sopikaa asia!
II ASIANAJAJA. Herra pormestari! Täytyyhän verrata eri pykäliä toisiinsa voidakseen oikein ymmärtää lainsäätäjän ajatusta; eikö heti seuraavassa pykälässä sanota: quod si vis fluminis de tuo praedio…
HERMAN. Jättäkää minut, te hullut käräjäpukarit! Kuulettehan, että minun täytyy mennä raastupaan!
I ASIANAJAJA. Ei, herra pormestari, silmänräpäys vain, kuulkaamme nyt, mitä Hugo Grotius sanoo.
HERMAN. Piru vieköön sekä teidät että Ruotuksen, mitä minulla on tekemistä Ruotuksen kanssa? Hän oli armenialainen, mitä hittoa meitä liikuttaa ne lait, joita on laadittu jossain Armeniassa! Henrik, aja ne ulos ovesta!
(He menevät. Henrik riitelee käytävässä, syöksyy suin päin sisään akan seuraamana, akka olkoon valepuettu mieshenkilö.)
AKKA (tarttuu pormestarin rintaan huutaen). Mikä esivalta säätää sellaisia kirottuja lakeja, että mies saa pitää kahta vaimoa? Mutta kyllä Jumalan rangaistus teitä kohtaa!
HERMAN. Oletko sinä akka hullu, kuka perhana on sellaista ajatellut?
AKKA. Älä, älä, älä! Minä en mene, ennenkuin näen sydämestäsi verta priiskuvan!