HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mitäs sinä meluat, etkö voi olla hiljaa?
HENRIK. Herra pormestari, enhän minä liiku paikaltani.
HERMAN (nousee taas paikaltaan, pyyhkii hikeä kuten ennen ja heittää peruukkinsa lattialle, voidakseen paljain päin sitä paremmin miettiä, kävelee peruukin yli ja työntää sen syrjään, istuutuu taas kirjoittamaan, huutaa). Henrik!
HENRIK. Herra pormestari.
HERMAN. Paha sinut perii, jollet seiso hiljaa. Jo toisen kerran sinä häiritset minua, kun minä teen konseptiani.
HENRIK. En minä tehnyt muuta kuin työnsin paitaa housuihini ja mittasin säärilläni, minkä verran minun livreetakissani on liikaa pituutta.
HERMAN (nousee taas paikoiltaan ja koputtaa kädellä otsaansa saadakseen ajatukset kulkemaan). Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mene sanomaan noille akoille, jotka huutavat kadulla ostereitaan kaupaksi, etteivät he saa huutaa tällä kadulla, missä minä asun, sillä he häiritsevät minua valtiollisissa toimissani.