HENRIK (huutaa ovelta kolme kertaa). Kuulkaas, te osteriämmät! Te kanaljat! Te haaskat! Te riettaat luntut! Te jokamiehen sussut! Ettekö yhtään häpeä huutaa pormestarin kadulla ja häiritä häntä virantoimituksessa!
HERMAN. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Lopeta, jo, senkin vintiö!
HENRIK. Niin, eihän se hyödyttäisi, vaikka minä huutaisin vielä kovemmin, sillä kaupunki on täynnä tuollaista väkeä. Niin pian kuin yksi on mennyt ohi, tulee siihen heti toinen sijaan, sillä jos…
HERMAN. Ei sanaakaan enää, pysy hiljaa ja pidä suusi kiinni! (Istuutuu ja pyyhkii, minkä on taas saanut kirjoitetuksi, kirjoittaa uudestaan, nousee ja polkee vihan vimmoissaan jalkaansa huutaen.) Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Olisin iloinen, jos voisin heittää tämän pormestarinviran hiiden hinkaloon. Tahdotko ruveta pormestariksi minun sijaani?
HENRIK. Herja siihen ruvetkoon! (Hiljaa.) Ja herja se, joka sitä virkaa kärkkyy.
HERMAN (aikoo taas istua uudestaan kirjoittamaan, mutta istahtaa ajatuksissaan väärään paikkaan ja putoaa lattialle, huutaa). Henrik!