HENRIK. "Toiseksi: että on kohtuuttoman ylellistä käyttää sukiksi ja vaatteiksi niin kalliita karvoja, mikä sotii kaikkea hyvää tapaa ja järjestystä vastaan, erittäinkin sen jälkeen kuin meille tuodaan niin paljon kalliita, hienoja vaatteita Englannista, Ranskasta ja Hollannista, niin voitaisiin vallan hyvin tyytyä näihin, sortamatta rehellistä miestä hänen ammatissaan — — —"
HERMAN. Riittää, riittää, Henrik! Minä käsitän, että oikeus on ammatin vanhimman puolella.
HENRIK. Mutta minä olen kuullut, että esivallan aina tulee kuunnella molempia riitapuolia ennen tuomion langettamista; eikös minun sentähden pidä lukea myöskin vastapuolen vastaus.
HERMAN (antaa Henrikille vastapuolen valituksen). No lue!
HENRIK. "Teidän Korkeasukuinen Ylhäisyytenne, korkeasti valistunut ja korkeasti valtioviisas Herra Pormestari!
"Niin korkealle kuin teidän ymmärryksenne kohoo muiden yli, niin korkealle nousee myöskin iloni muiden yli kuultuani, että te olette kohonneet pormestariksi; mutta minä olen tullut sen asian tähden, että hattumaakarit tekevät minulle kiusaa eivätkä anna minun myydä kastorista valmistettuja kankaita ja sukkia. Minä tiedän kyllä, mitä he tahtovat, he tahtovat yksinomaisen oikeuden myydä kastoria ja he tahtovat, ettei kastoria saisi käyttää muuhun kuin hattujen valmistamiseen, mutta he eivät sitä ymmärrä. Hassunkuristahan on käyttää kastorihattuja, niitä pidetään kainalossa, ei ne lämmitä eikä ne ole muuksikaan hyödyksi, ja olkihattu tekee saman viran. Sitävastoin kastorisukat ja -vaatteet ovat lämpöiset ja pehmeät, ja jos pormestari vaan olisi koettanut niitä, mikä myös ajan ollen voi tapahtua, niin te tunnustaisitte sen itse — — —"
HERMAN. Lopeta, kyllä riittää, tämähän on myös oikeassa.
HENRIK. Mutta onhan päivänselvää, etteivät molemmat voi olla oikeassa.
HERMAN. Kumpi sitten?
HENRIK. Tietäköön sen Jumala ja pormestari.