HERMAN. Käske hänen tulla uudestaan puolen tunnin päästä ja sano, että minun luonani on kaksi hattumaakaria, joiden asia minun on selvitettävä. Henrik! Käske porvarienkin mennä matkoihinsa huomiseen asti. Jumala auttakoon minua miesparkaa, pääni on pyörällä, etten tiedä mitä minä puhun tai teen. Etkö voi minua auttaa tästä pulasta, Henrik?
HENRIK. En tiedä herra pormestarille sen parempaa neuvoa kuin mennä hirteen.
HERMAN. Mene hakemaan minulle se "Poliittinen lipeäkala", joka on työhuoneeni pöydällä, se on vaaleakantinen, saksalainen kirja; kenties siinä on sanottu, miten minun pitää vastaanottaa vieraita presidenttejä.
HENRIK. Haluaako pormestari sinappia ja voita kalan höysteeksi?
HERMAN. Se on kirja, vaaleakantinen kirja.
(Sillä aikaa kuin Henrik on poissa, kävelee pormestari ja
repii ajatuksissaan hatuntekijän asiapaperin palasiksi.)
HENRIK. Tässä on kirja. Mutta mitä herra pormestari nyt repii palasiksi? Se on, totta vieköön, ammatinvanhimman valituskirja.
HERMAN. Ah, tein sen hajamielisyydessäni. (Ottaa kirjan ja paiskaa lattialle.) Luulenpa, että minun on parasta seurata sinun neuvoasi ja mennä hirteen.
HENRIK. Hei vaan, sieltä kuulun taas kolkutusta. (Menee ulos, palaa taas huoneeseen itkien.) Voi, herra pormestari! Auttakaa, herra pormestari!
HERMAN. Mitä nyt?