SANDERUS. Mitä? Istuuko herra pormestari pöydän alla?
HERMAN. Ah, hyvät herrat! Enhän minä koskaan pyrkinyt pormestariksi; miksi saatoitte minut tähän onnettomuuteen?
ABRAHAMS. Otittehan sen toimen vastaan; tulkaa vaan esiin, herra pormestari! Me tulimme tänne huomauttamaan teille siitä suuresta virheestä, minkä olette tehnyt vierasta ministeriä kohtaan ajaessanne hänet pilkallisesti pois luotanne; siitä voi kaupungille koitua ikävyyksiä. Me luulimme, että herra pormestarilla olisi ollut paremmin tiedossaan Jus publicum ja seremoniat.
HERMAN. Ah, hyvät herrat! Pankaa minut viralta pois, niin pääsen vapaaksi tästä taakasta, jota olen liian heikko kantamaan, ja vieras ministeri saa samalla hyvityksen.
SANDERUS. Kaukana olkoon se meistä, herra pormestari, että panisimme teidät viralta; seuratkaa meitä heti raastupaan neuvottelemaan syndikuksen kanssa, miten tämä virhe voidaan korjata.
HERMAN. Minä en lähde raastupaan, vaikka minut sinne tukasta kiskottaisiin. En tahdo olla pormestari, enkä ole sitä virkaa ikinä tavoitellut; ennen saatte ottaa minut hengiltä. Minä olen kunniallinen kannunvalaja Jumalan avulla ja kannunvalajana tahdon kuollakin.
SANDERUS. Aiotteko siis tehdä pilaa koko neuvoskunnasta? Kuulkaas, mon frère! Eikö hän ottanut vastaan pormestarin virkaa?
ABRAHAMS. Ottipa niinkin, siitähän me olemme jo antaneet raportin.
SANDERUS. Kyllä me tähän vielä keinon keksimme; ei senaatti anna itseänsä tällä tavoin prostitueerata.