HERMAN. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mitä luulet noiden raatiherrojen aikovan tehdä minulle?
HENRIK. En tiedä, herra. Ne olivat hyvin suutuksissaan, sen minä kyllä näin. Minua kummastutti, että ne uskalsivat soittaa tuolla tavoin suutansa herra pormestarin huoneessa. Jos minä olisin ollut pormestari, olisin minä, lempo soikoon, sanonut niille kaikessa ystävyydessä: "Pitäkää leipäläpenne kiinni, suunsoittajat! Pyyhkäiskää sormellanne lattiaa ja haistelkaa kenen talossa te olette!"
HERMAN. Jospa sinä olisit pormestarina, Henrik! Jospa sinä olisit pormestarina, voi, voi, voi!
HENRIK. Jos saan luvan sekaantua herran asioihin, niin pyytäisin nöyrimmästi yhtä asiaa, nimittäin että minua tästä puoleen sanottaisiin von Henrikiksi.
HERMAN. Häpeämätön junkkari! Onko nyt aika tulla lavertelemaan minulle semmoista? Nyt huomaan, että päälleni pakkaa joka haaralta vain onnettomuutta ja kiusallisia tehtäviä.
HENRIK. Minä en tee tätä pyyntöä mistään kunnianhimosta, vaan ainoastaan saadakseni talossa vähän kunnioitusta palvelustovereiltani, varsinkin Annekelta, joka — — —
HERMAN. Jollet nyt pidä kitaasi kiinni, niin minä väännän sinulta niskat nurin. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!