Pysähdy, matkamies!
Tässä riippuu pormestari von
Bremenfeld,
joka ei koko pormestaruutensa
aikana yhtään hetkeä nukkunut.
Mene ja tee sinä samoin.
Kenties ette tiedä, rakas Anttoni, että minusta on tullut pormestari, että minä olen saanut viran, jota hoitaessani en tiedä, mikä on valkoista ja mikä mustaa, ja johon tunnen olevani vallan kykenemätön. Sillä olen huomannut monista harmillisista, minua kohdanneista seikoista, että on suuri ero olla esivallan housuissa ja puhua esivallasta.
ANTONIUS. Hahahahahaa!
HERMAN. Älkää naurako minulle, Anttoni. Se on pahasti tehty.
ANTONIUS. Hahahahaa! Nyt huomaan, kuinka asian laita oikeastaan on: Olin äsken eräässä ravintolassa, siellä kuulin ihmisten nauravan ihan katketakseen eräälle ilveilylle, joka oli pantu toimeen Herman Bremeniläisen kustannuksella. Muutamat nuoret miehet näet olivat uskotelleet hänelle, että hän muka oli päässyt pormestariksi, nähdäkseen miten hän käyttäytyisi siinä virassa. Minuun koski kovasti, kun kuulin siitä kerrottavan. Ja minä läksin heti tänne varoittamaan teitä siitä.
HERMAN. Enkö minä sitten olekaan pormestari?
ANTONIUS. Ette. Kaikki tyynni on pilantekoa, sen he ovat keksineet, että teistä lähtisi hulluus puhua ja paasata korkeista asioista, joita ette ymmärrä.
HERMAN. Eikö sekään ole totta, tuo puhe vieraasta presidentistä?
ANTONIUS. Ei tietysti.
HERMAN. Eikä hattumaakarien asia?