"Hyvä, Herlinger! Älkäämme hukatko rahtuakaan aikaa, vaan järjestäkäämme heti tämä asia." — Pappi aukaisi oven ja huusi sitä renkiä, joka oli ollut häntä noutamassa. "Barthel", sanoi hän tälle, "kun olet minut kotiin kyydinnyt, on sinun jatkettava matkaa kaupunkiin asti. Siellä sinä etsit notariuksen ja tuot hänet tänne niin pian kuin mahdollista." Hän kääntyi sairaaseen. "Mitä hänen on sanottava tohtori Schnellerille?"
"Tohtori olkoon hyvä ja etsiköön jälleen kaikki Floriania koskevat paperit. Kyllä hän sen ymmärtää; kaikki oli jo viime syksynä valmiina, mutta pojan itsepäisyys turmeli asian."
Renki raapaisi hämillään korvantaustaa. Hänelle tuli surku vain myllyä — Florian on tottakin erinomainen isännäksi! Viime vuotena jokainen näki hänen rentustelevan päivät pääksytysten; mistä sitten tulee tarpeellinen arvonanto? Sitä ei kukaan säännöllinen ihminen sietäisi, ei kukaan palvelustyttö, joka haluaa olla rauhassa, eikä mikään renki, joka ymmärtää tehtävät paremmin kuin uusi isäntä; mutta myllyä täytyy todellakin surkutella.
Pappi nousi varpailleen taputtaakseen pitkän nuorukaisen olkapäätä. "Barthel", sanoi hän säikähtäneelle rengille, "sano notariukselle myöskin, että hän kutsukoon sähkösanomalla Florianin huomis-aamuksi kaupungista tänne."
"Miksi se on tarpeellista, teidän arvoisuutenne", kysyi sairas käheästi, "mitä hänellä on täällä tekemistä?"
"Ettekö te tahdo nähdä häntä vielä kerran, Herlinger? Minusta on varsin hyvä, jos hän on täällä."
"No tulkoon sitten, mutta hänen tänne asettumisellaan ei ole mitään kiirettä; hän saa taas heti mennä."
"Sinä tiedät nyt tehtäväsi, Barthel, pidä muistissasi. Ja mene nyt ja ilmota väelle, että kokoontuvat oven eteen. Minä kutsun heidät tänne, kun annan isännällenne sakramentin."
Renki poistui.
Pappi kääntyi sitten sairaaseen ja sanoi: "Kun pidän nyt teidät tarpeeksi valmistettuna, ryhdyn pyhään toimitukseen."