Täytyy koettaa valloittaa hänet takaisin; kukapa vaimo ei sellaista koettaisi? Jos miehessä olisi ollut heikkouksia häntä kohtaan, olisi hänen heikkoutensa näyttänyt anteeksiannettavammalta. Mutta niin oli tapahtunut kuin hän pelkäsi. Nyt hän sen varmasti tiesi.
Ja mies oli oikeassa.
Vaimo sulki väsyneenä silmänsä ja toivoi, ettei hänen tarvitseisi niitä enää koskaan avata.
* * * * *
Rattaat lähestyivät hyvää vauhtia. Reindorfer kiiruhti katsomaan; ne ne olivat. Myllyn renki ajoi ja kaksi herrasmiestä istui taka-istuimella. Toinen oli pastori, ja toisenkin hän tunsi heti, kun rattaat tulivat lähemmäksi. Hän oli piirikaupungin notarius, joka oli sangen usein liikkunut näillä seuduilla. Reindorfer otti piipun suustaan, astui lähemmäksi ja tervehti.
"Hyvää huomenta, Reindorfer", lausui pastori, "jos teillä on asiaa minulle, niin sanokaa pian, sillä meillä on kiire."
Reindorfer tarttui vasemmalla kädellään ajajan istuinlautaan ja astui rattaiden rinnalla, joiden kulkua oli hiljennetty. Hän esitti asiansa, ja pastori suostui pyyntöön. Reindorfer kiitti, ja niin he ajoivat kiireesti pois.
Kului useampia hetkiä. Aurinko oli jo korkealla ja jakoi runsaasti sekä valoa että lämpöä. Reindorfer haravoi heinää molempain lastensa ja palvelijan kanssa suurella niityllä, jonka pensasaita erotti maantiestä. Reindorfer oli juuri asettanut haravan varren olkapäänsä nojaan ja pyyhki paidan hihalla hikeä otsaltaan, kun hän kuuli tervehdyksen pensas-aidan takaa.
"Päivää, Reindorfer!"
Haravamies vavahti kuullessaan äänen ja katsahti tielle.