Sisältä kuului nyt ähkyvä miehen ääni: "Oi, sinä pyhä Jumala korkeassa taivaassasi, onko se oikeutta, että minun täytyy maata tässä ja kuulla tällaista!"
"Minä luulen, että sinä vielä käsität, mitä sinulle saattaisi tapahtua, jos olisit jalkeilla", huomautti raaka Urban.
"Ole sinä rauhassa, Anton, ole rauhassa, minä rukoilen", puhui vaimo töllissä ja tuli ikkunan luo. Hän oli vanha iso-äiti, hän tarttui tuskallisesti julmurin käteen. "Urbanin tarkotus ei voi olla muu kuin meidän pelottelemisemme."
"Sinulle en mitään tee, ämmä, mene tiehesi. Everl, tule tänne!" Hillitön mies huusi tämän hiljaisella, melkein hellällä äänellä. Mutta kun häntä ei heti toteltu, sanoi hän kiivaasti: "Neuvon sinua, Everl että tulet hyvälle tänne!"
"Älä mene!" huusi kiihtynyt miehen ääni sisältä. "Älä mene, käyköön miten hyvänsä! Täytyyhän maailmassa olla jotain oikeutta, ja tuokin hirviö tavannee väkevämpänsä. Iso-äiti, huomenna sinun täytyy mennä poliisin luo!"
"Menköön vain. Voitte panettaa minut kiinni, mutta ei minua ikipäiviksi teljetä. Kun minut jälleen päästetään vapaaksi, tulen ensiksi tänne, ja silloin minä meuhaan täällä niin, ettei yksikään ihminen voi nähdä, missä täällä on ennen eletty."
"En minä mene sinne", puhui vanha vaimo rauhottaen; "en mene. Tiedän että sinua täytyy kunnioittaa, ja ettei kukaan saa sekaantua siihen, mitä sinä teet. Sinä olet niin väkevä, niin äärettömän väkevä, ettet monasti voiman pakossa oikein tiedä mitä tekisit. Niin, niin, kukaan ei uskalla kieltää sinulta mitään, mutta minkätähden sinä olet kiinnittänyt silmäsi meihin? Emmehän ole koskaan sinua loukanneet. Onhan muita, jotka ovat aina tahtoneet sinulle pahaa; mene heidän luokseen, sehän on sinulle sopivampi."
"Suusi kiinni", sanoi Urban; "ymmärrän kyllä tarkotuksesi, mutta ei imartelusi enempää kuin kiihotuksesikaan vaikuta minuun; sanon viimeisen kerran hyvällä: Everl, tule tänne!"
Nyt näkyi jotakin valkoista akkunassa ja hento ääni sanoi uhmaten:
"Miksi tahdot minua? Mitä minusta tahdot?"
Urban ojensi käsivartensa, nosti valkoisen olennon keveästi kuin höyhenen ulos ja asetti hänet viereensä rahille.