"Mutta, Leena, eikö sinullakaan ole silmiä? Täytyykö sinullekin sanoa niinkuin iso-isä sanoi isälle — että hän on rakastunut sinuun ja — sinä häneen?"
Silloin haihtui veri Magdaleenan poskilta, hän ojensi molemmat kätensä torjuen eteenpäin ja hypähti kiihkoisesti pystyyn. Mielessä ainoa ajatus: pois täältä! hän riensi portaita ullakkokamariin.
Burgerl seisoi niin hämmästyneenä, ettei edes huomannut kääntyä katsomaan pakenevan jälkeen. Hän kääri esiliinansa pari kertaa käsivartensa ympäri ja purki sen jälleen. Äkkiä painostava tuska valtasi hänet, hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä ja suun ympärys värisi. Hän riensi portaille ja kiiruhti ylös.
* * * * *
"No, Kaspar", sanoi Halden isäntä, "minusta näyttää, ettei tämä keino, ratkaista asia ottamalla tyttö emännäksi, tunnu sinusta erittäin vaikealta?"
"Ei, ei; jos sen sanoisin, olisi se aika valhe", virkkoi Grasbodenin isäntä nauraen, lisäten kuitenkin kohta vakavana: "mutta epäilen, suostuisiko hän siihen."
"Älä ole typerä. Sanon sinulle, voi sattua, ettei tyttö siedä rakastettunsa tähden pilkkaa ja häväisyä ja käyttäytyy ihmisten nähden sentähden tylysti häntä kohtaan; mutta en ikipäivinä usko mahdolliseksi, että kukaan antaisi sepittää itsestään häväistyslauluja ja kärsisi pilkkaa pysymällä kiinni miehessä, jota ei rakasta. Se on mahdotonta, usko se! Minä tunnen naisväen."
"Olen kuullut, että sinä olet ollut niihin taipuvainen."
"Katsopa vain! Ja minä kuulen, että sinä olet tyytyväinen. Vuosiin ja päiviin ei sinulta ole leikkipuhetta kuultu, ja nyt sinä jo kokkailet minun kanssani!"
"Hehei, minä uskallan enemmänkin, minä olen oikein vauhdissa. Tässä on laitettava häitä! Minä etsin Leenan ja kysyn mitä hän ajattelee!"