Sukulaisista ei kukaan ollut juhlassa. Vanha koulumestari oli kuollut, Magdaleena — siinä oli sopiva syy — oli liian kaukana kutsuttavaksi, eikä sisko Elisabeth ollut saapunut. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen uuteen sukulaiseen, ja kun vanha isä puolusti itseään sillä, että niin monet olivat häntä taivutelleet ja että hän toivoi kaiken hyväksi kääntyvän, vastasi Elisabeth: "Sinun ei kuitenkaan olisi koskaan pitänyt antaa heidän pakottaa itseltäsi suostumusta. Minä ja mieheni emme anna koskaan anteeksi, että otit hänet sukuumme."
Grasbodenin isännällekin sattuivat nämät häät sopimattomasti, eikä hän ollut kovin tyytyväinen laskeutuessaan piirikaupungista vuokraamansa ajajan rattailta etsiäkseen tästä melusta ja hälystä vanhan Reindorferin, jonka kanssa hän toivoi saavansa rauhassa tuttavallisesti keskustella molemminpuolisten ajatusten vilpitöntä ilmaisemista varten. Mutta hän oli nyt perillä ja Langendorf oli siksi kaukana hänen kotiseudustaan, ettei juuri sopinut tehdä päätöstä kääntyä takaisin ja tulla toistamiseen. Hän meni siis pihamaalle ja pyysi erään remuavan nuorukaisen kutsumaan Reindorferia hetkiseksi ulos hänen luokseen.
"Sulhastako?" kysäsi tämä kummastuneena.
"Ei, vanhaa."
"Vai vanhaa!" Nuorukainen nosti halveksuen olkapäitään; huomasi että talossa oli alkanut uusi hallitus. "Vai ukkoa? Hän kai on vetäytynyt jonnekin, istuu kenties puutarhan lehtimajassa, luulen minä… Onko ukko puutarhassa?" kysyi hän muutamilta lähellä olevilta.
"On, istuu lehtimajassa."
Grasbodenin isäntä meni puutarhaan. Muutamia askeleita otettuaan hän seisoi lehtimajan edessä ja pysähtyi siihen. Varjossa tuuhean lehtikaton alla istui hopeahapsinen vanhus pitäen kirjettä vapisevissa käsissään. Lukiessaan hän puisteli usein päätään epäilevästi hymyillen ja veti lopulta kirjeen aivan lähelle silmiään. Hän oli nyt — ei varmaankaan ensi kertaa — lukenut kirjeen loppuun ja taittoi sen miettivästi kokoon. "Onni suosii häntä"; mutisi hän, "se on hänelle suuri onni. Älköön nyt tulko vain mitään väliin, se surettaisi minua."
"Ei ole suruun syytä", sanoi Grasbodenin isäntä ja astui majaan.
"Herra Jumala, kuka siinä?" kysyi vanhus säikähtäen.
"Eräs, jolla on rehelliset aikeet. Terve, Reindorfer!"