"Mutta, Herlinger", sanoi sielunpaimen tarttuen sairaan kuihtuneeseen käsivarteen, "ajatelkaa toki, me emme ole häitä varten tänne tulleet."
"Kleehuber", tarttui notarius puheesen, "on täällä, jotta Floriania koskevat asiakirjat saadaan lailliseen kuntoon."
"Niin, nimeni ja myllyni testamentataan", kuoleva lausui koneellisesti.
"Minun pitää huomauttaa, Herlinger, että tällä teidän lausunnollanne on merkitystä ainoastaan läsnäoleviin todistajiin nähden. Mutta minä oletan, että te tahdotte kirjallisesti ilmaista omantuntonne vaativan teitä tunnustamaan palvelustyttö Katarina Weningerin pojan Florian Weningerin omaksi lihalliseksi lapseksenne ja että te kuoleman sattuessa määräätte hänelle, mainitulle Florian Weningerille, myllyn kaikkineen mitä siihen kuuluu irtainta ja kiinteintä."
Mylläri nyökkäsi.
"Mutta teidän, Herlinger, pitää koota ajatuksenne ja pitää ne selvillä, sillä minun pitää nyt ensinnäkin lukea teille testamentti. Teidän pitää tarkoin kuunnella, että ymmärtäisitte kaikki ja voisitte sitte sanoa eitä olette ajatellut juuri niin kuin minä olen kirjottanut eikä mitenkään toisin."
"Kyllä kuulen ja ymmärrän myöskin, kun ajattelen; mutta puheestani en oikein tiedä, mistä se tulee."
"Ja sitten teidän pitää kirjottaa nimenne alle."
Laiha oikea käsi koetti piirtää peitteeseen kirjaimia.
Notarius luki kiireesti jälkisäädöksen. "Onko oikein? Eikö teillä ole mitään lisättävää eikä pois jätettävää?"