"Hyvänen aika", sanoi vanha Reindorfer vaivaloisesti nousten. "Ethän vain liene itse Grasbodenin isäntä?"
"Sama juuri", vastasi Kaspar Engert nauraen; "en lähettänyt toista edestäni." Hän tarttui vanhuksen käteen ja pakotti hänet jälleen istumaan, jonka jälkeen hän istui siihen rinnalle. "Olen tullut pyytämään Magdaleenaa vaimokseni."
"Se ilahuttaa minua enemmän kuin osaan sanoa!" Hän hiveli molemmilla käsillään Kasparin oikeaa kättä, joka oli pöydällä.
"Me siis vahvistamme sen kädenlyönnillä."
Vanha Reindorfer veti hämmästyksissään kätensä takaisin. "Ei, se ei ole vielä varmasti päätetty", hän sanoi. "Voi olla, että luovut aikeestasi. Siunaukseni annan vaikka tuhannen tuhatta kertaa, mutta siihen sinunkin täytyy tyytyä. Tyttö ei saa ollenkaan myötäjäisiä."
Grasbodenin isäntä heilautti kärsimättömästi päätään. "Olenko niitä tiedustellut? En luule sitä tehneeni."
"Sitten on kaikki hyvin, oikein hyvin, sitten en sano muuta kuin: Antakoon Herra Jumala teidän elää kauan onnellisina ja toisiinne tyytyväisinä! Ja todellisen ilon valmistit minulle silläkin, että minua kunnioitit kulkemalla näin pitkän matkan tavataksesi minua. Föhrndorfista tänne on matkaa aika hujaus, olen kuullut sanottavan. Mutta miten on mahdollista, että seisot edessäni heti Leenan kirjeen saatuani? Kuinka olet niin pian joutunut?"
"Rautatietä. Matkustin piirikaupunkiin pikajunalla. Silloin riensivät ladot, puut ja talot ohitse sellaisella vauhdilla, että päätä huimaa, ja tuskin on kunnolla asettunut paikoilleen, kun jo on aika käsissä nousta taas pois."
"Vai niin, vai niin, vai tulit rautatietä? Olen kuullut siitä paljon puhuttavan, mutta en ole sitä nähnyt. Satu seitsemän peninkulman saappaista ei siis olekaan enään valhetta! Niin, niin, kun ihminen alkaa ensin kuvitella sitä mitä sen mieli tekee, hän sitten harkitsee sitä täydellä todella, eikä se anna hänelle rauhaa eikä lepoa ennenkuin hän on saavuttanut edes jotakin sinnepäin. Katsopa vain, rautatie, rautatie!"
Hän nyökkäsi kaksi kertaa hajamielisesti, nosti sitten äkkiä päänsä ja kysyi: "Mitä aijoinkaan sanoa? Mistä puhuimme viimeksi?"