Grasbodenin isäntä ei päästänyt häntä. "Nouse toki rattailleni, minä lähden heti. Miksi kävelisit, kun minä voin kyyditä sinut kotiin?"
"Eihän toki, se olisi liikaa! Mutta olkoon menneeksi, että näet minun joskus myöntyvänkin. Minä suostun tarjoukseesi ja olen rattailla siihen asti, missä tie kääntyy Keskihaudalle, mutta en kauemmas, en kauemmas."
Kun he saapuivat määrätylle paikalle, selitti ukko jyrkästi, ettei hän tule sen pitemmälle. "Olen iloinen", sanoi hän, "että ensimäinen yhtymisemme on voinut tapahtua niin huomaamatta. Mutta jos he näkisivät minut uudestaan sinun seurassasi tänä päivänä ja minä sitäpaitsi ajaisin sinun kanssasi, se voisi heti synnyttää pahaa verta. Arvaan että kuulen siitä kyllä huomenna, jolloin ilmaisen kaikki lyhyesti; sillä koulumestari luonnollisesti lörpöttelee ja majatalon emäntä juoruaa, mutta ovathan he siiloin selvillä päin siellä kotona. Niin ovat asiat; älä pidä minua epäkohteliaana, kun nyt jo eroan."
Kaspar auttoi hänet rattailta. He pudistivat toistensa kättä.
"Jumala olkoon kanssasi, Grasbodenin isäntä", virkkoi vanhus; "terveisiä Leenalle, Jumala teitä kumpaakin siunatkoon! Ja sano pienelle tytöllesi että Langendorfissa on vanha valkohapsinen tonttu-ukko, joka iloitsisi, jos pienokainen häntä hiukankin rakastaisi! Ja nyt… Jumalan yltäkylläisin siunaus teille kaikille!"
"Jumalan haltuun, isä Reindorfer! Näkemiin asti'" Hän ajatteli iloista hetkeä, jolloin vanhus hääjuhlassa istuisi morsiamen isän kunniapaikalla.
Seuraava päivä oli lauvantai, ja silloin nuori suurtilallinen saapui kotiinsa. Seuraavana aamuna hän lähti kotoaan ja meni julkisesti kaiken kirkkoväen nähden Föhrndorfin läpi Hinterwaldeniin päin. Siellä nyt saisivat kaikki nähdä hänen menevän suureen Halden taloon, ja ketkä kysyivät, saivat sen myöskin tietää, ja saivat jos halutti levittää uutista vaikka kuinka laajalle.
Hän kertoi iloisesti hämmästyneelle tytölle isän terveiset, suostumuksen ja siunauksen, ja jätti hänelle lähetetyn kirjeen. Kaikkein armainta Leenasta oli kuulla kaikki se mitä Kaspar isästä kertoi. Näkyi hyvin, että he olivat kiintyneet toisiinsa.
Mutta veljen avioliitto, josta isän edellisissä kirjeissä ei ollut mitään mainittu ja josta hän nyt sekä kirjeestä että Kasparilta sai tietoja, näytti hänestä kovin epäilyttävältä.