"Kaikkia vielä", ivasi Seferl.
Leopold otti liedeltä rautakoukun ja tunnusteli sen painoa sormillaan. "En tahtoisi", hän välinpitämättömästi lausui, "että rahvas alkaisi juoruta."
"Parempi on kärsiä juoruja jonkun aikaa kuin ainaista rauhattomuutta kotona! Mutta jos luulet täällä tarvitsevasi jonkun minun toimieni vartijan, niin on parasta, että juokset hänen jälkeensä."
"Älä puhu tyhmyyksiä. Enkö ole luottanut sinuun?"
"Anna hänen sitten mennä. Minun puolestani hän saa moittia meitä koko kylälle. Hän huomaa, ettei kukaan anna hänelle oikeutta, ja silloin hän palaa tänne yhtä nöyränä kuin hän oli ylpeä lähtiessään. Hän kyllä tulee takaisin."
Sillä välin vanha Reindorfer kulki tietä pitkin. Usein hän pysähtyi ja katsoi taakseen. Suuren pensaan luona hän viipyi hetkisen; hän päätti levähtää. "Tyhmästi se oli; ei olisi pitänyt hyökätä niin silmittömästi tien varaan", hän sanoi itsekseen, "tyhmästi se oli; nyt saa Leopold parka olla siellä kahden tulen välissä. Hän tahtoo tietysti kiiruhtaa minun jälkeeni, mutta toinen ei häntä päästä. Mutta hän tulee kuitenkin ja noutaa minut, kyllä hän säästää minulta sen häpeän, että minun täytyy hyljätyn kissan tavoin hiipiä pois kotitalostani. Sitten minä taas hillitsenkin itseni … niin, niin."
Hän istui kauan ja sai istua yksin. Kerran vielä hän tarkasti Reindorferin taloa, jonka uuninpiipusta savu kiiriskeli iloisena ylös. Ovi oli suljettu, ehken sentähden ettei kukaan kutsumaton saapuisi aamiaiselle. Vanha mies tarttui silloin vapisevin käsin sauvaansa, kömpi jälleen jaloilleen ja kulki eteenpäin katsomatta enää taakseen.
Hän poikkesi vasemmalle, jätti Langendorfin ja nousi sille mäelle, missä kapakka oli kuusien alla. Hän aikoi siinä nauttia jotain, mutta muisti samassa, ettei hänellä ole lainkaan rahaa, eikä hän tahtonut velkautua, sillä kukapa tietää, milloin hän taas tänne saapuu, tokkopa koskaan.
Hän jatkoi kulkuaan. Usein täytyi hänen pysähtyä hetkiseksi levähtämään, mutta lopulta hän perin näännyksissä saapui taloon, missä hänen tyttärensä Elisabeth oli emäntänä.
Hän meni asuinrakennukseen ja siellä hänet neuvottiin arkihuoneeseen, jossa hälisevä lapsiparvi ympäröi hänet.