Tytär palasi miehensä kanssa, jonka hän oli vainiolta noutanut.
"Hyvää päivää, appi!" sanoi talonpoika lyöden vanhusta olkapäälle. "Mitä oikkuja sinusta kerrotaan? Olet juossut pois kotoasi? Sepä on jotain. Mutta ethän ole parempaa tahtonutkaan. Ken hankkii ruoskan itseään varten, kestäköön myöskin sen sivallukset. Mutta älä ajattelekaan hankkia meille mitään kiusaa, sitä tässä vielä tarvittaisiin! Korjaa vain pian luusi täältä, hyvästi!"
Vanha Reindorfer kapusi jaloilleen ja yritti heti lähteä.
"Ohoh", kiirehti vävy pidättääkseen hänet, "ei kuitenkaan sillä tavalla. Olen valjastuttanut hevosen, ja renkini saa viedä sinut kotiisi."
Hän johti vanhuksen rattaiden luo ja tämä antoi tahdottomana auttaa itseään istuinsijalle.
Emäntä katsoi syrjästä, kun hänen isäänsä näin kovin kohdeltiin; se kenties säälitti häntä, mutta mitäpä tehdä? Jokaiselle on itsensä lähin, ja täytyyhän suojella sekä omia voimiaan että taloaan liialta kuormalta. "Toisin ei voi tehdä", hän ajatteli, "isä on tullut kummalliseksi ja häntä pitää jo ensi yrityksellä kohdella vakavasti kuin lasta."
Kun rattaat lähtivät liikkeelle ja kaikki talonväki katseli portilta niiden kulkua, kääntyi nuori isäntä nauraen vaimoonsa ja sanoi: "Niin, lasten ja vanhusten täytyy totella!"
Niin sanoi mies omien lastensa kuullen — ja hänkin tulee kerran vanhaksi!
Vanha Reindorfer itki hiljaa matkan varrella. "Minun täytyy mennä sinne takaisin, — minun täytyy mennä sinne takaisin!" Kerran toisensa jälkeen hän nosti nutunhihan silmilleen. "Niin, minnepä muuanne? Leenan luo, — kultanuppuni luo, — kuten miniä häntä tänä aamuna kutsui pilkaten hyvyyttäni tyttöä kohtaan." Hän unhotti ettei kukaan kotiväestä tietänyt siitä mitään. "Minä en kuitenkaan tiedä, millaisissa oloissa hän elää, eikä hänellä ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan, ja mitä hänen miehensä sanoisi? En salli, että vävy ajaa minut toisen kerran luotaan! Veli Johan — Herra Jumala, hänhän on kuollut, — mutta parastahan olisikin päästä hänen luokseen!"
Kun he saapuivat Langendorfiin, yltyi hänen tuskansa ajatellessa: "Niin sitä saavutaan kotiin. Minut heitetään veräjälle ja Seferl seisoo siinä vastaanottamassa suu täynnä solvaavimpia sanoja."