Niin, niin, kiellä vain ihmisiltä jotakin! Reindorferin Leena oli yleensä älykäs tyttö. Niin koulumestarikin sanoi ja kiitti häntä usein muiden lasten kuullen. Tällaisen tapauksen jälkeen hän kotona otti usein aapisen tahi laskutaulun ja hiipi vanhan Reindorferin taakse, vaikka tämä työskentelikin puutarhassa tahi karjakartanolla. Hän istuutui siellä ukon taakse, luki tahi laski äänekkäästi, että isäkin häntä kiittäisi.
Ensi kerralla Reindorfer, joka ei huomannut tytön läheisyyttä, hönkäisi närkästyksissään. Mutta kun Leena hämmästyneenä paikoilleen jääden itki katkerasti pettymystään, huomasi isä, että hänen ilahduttamisensa tässä olikin tarkotuksena ollut. "Ei saa toki epäkristillinen olla, ei toki", mutisi hän itsekseen ja kehotteli sitten Leenaa: "Lue vain! Se on oikein, opettele vain ahkerasti, että kulkisit kunnialla maailman läpi, kun sinne kerran joudut. No, lue vain, valkopää!"
Talonpoika sai sen jälkeen kuulla luettavan monista hänelle vallan uusista asioista; sillä nykyaikana opetetaan lapsille paljoa enemmän kuin ennen. Uteliaisuudessaan hän kyseli usein tytöltä lähemminkin yhdestä ja toisesta, ja hän ihmetteli sitä, kuinka hyvin tyttö oli ymmärtänyt ja oppinut.
Mutta pian hän alkoi tuntea mielenahdistusta joka kerta, kun hän huomasi Leenan ponnistukset olla hänelle mieliksi. Hänen Elisabethinsa ei näet ollut vuoteen ja vuorokauteen käynyt vanhempiaan katsomassa, ja Leopold, jota hän aina oli niin hyvänä pitänyt, arveli että tämä kaikki oli vähintä, mitä odottaa saattoi, isän pitäisi paljoa enemmän uhrata poikansa hyväksi. Poika oli tarraantunut erääseen tyttöön, ja halusi nyt, sitä parempi mitä pikemmin, päästä omaksi herrakseen. Vanha Reindorfer siis tiesi, että tytär hänestä ei välittänyt ja poika katsoi hänen olevan tiellään.
Aluksi ei pieni Magdaleenakaan ollut vanhaan Reindorfiin tyytyväinen. Toiset lapset kertoivat, että kun he suorittivat hyvin tehtävänsä, heidän vanhempansa leikkivät heidän kanssaan taikka lahjottivat heille sunnuntaina sämpylän tahi jotakin muuta mieleistä; mutta Leena sai sellaista turhaan odottaa. Myöhemmin isä näytti Leenasta sangen vakavalta, melkein kuin pastori ja koulumestari, joilla myöskin oli aina jotakin kysyttävää tahi selitettävää, ja silloin ei Leena halunnut leikkiä eikä lahjoja, pikemmin hän oli ylpeä siitä, ettei Reindorfer kohdellut häntä kuin lasta, eikä kuin omaansa, josta viime mainitusta seikasta tällä ikäisekseen vanhamaisella olennolla ei kuitenkaan ollut mitään aavistusta.
V.
Kun rakkaus puhkeaa kovin rajuna, on se yhtä epäiltävä kuin silloinkin, kun se hiipii kiertoteitä. Leopold olisi kyllä ollut oikeutettu ajattelemaan oman kodin perustamista, sillä hän täytti kolmekymmentä muutaman kuukauden kuluttua, mutta hänen päätöksensä pikaisuus ja valitsemansa mielitietty tekivät isän varovaiseksi.
Leopold oli suorittanut sotapalveluksensa. Se menikin keveästi, sillä hänen palvelusaikansa sattui hyvänä viljavuotena, jolloin asianomaiset virkakunnat maatyöväen puutteen takia olivat pakotetut päästämään suuret joukot sotilaita lomalle. Monien muiden mukana Leopoldkin pääsi joksikin aikaa kotolaisten avuksi.
Myöhemmin hän oli velvotettu ainoastaan maanpuolustusväen vuotuisiin harjotuksiin.
Talonpoikana hän ei koskaan ollut osottanut mitään hetautta kylän kaunottariin. Hän pysyi tästä viasta vapaana leiritoverienkin joukossa, jotka ikävänsä ja saamansa niukan ravinnon tähden olivat pakotetut etsimään jonkun naisolennon seuraa, joka laittoi ruokaa kunniallisessa perheessä.