Mutta kun hän palasi viime vuoden aseharjotuksesta, iski lempi äkkiä hänen sydämeensä. Se käytti hyväkseen hänen turhamielisyyttään, joka oli kovin kärkäs ovenavaaja. Tämä yleinen ihmisellinen heikkous voittaa talonpojankin pojan. Ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta olivat tytöt näihin saakka olleet Reindorferin Leopoldista piittaamatta, koska hänkään ei välittänyt heistä. Mutta kun nyt eräs neitonen ilmestyi, joka otti Leopoldille selittääkseen, että tällä oli kaikki tarvittavat ominaisuudet tehdäkseen hänet onnelliseksi, niin miksikä hän ei uskoisi tätä mairittelevaa vakuutusta, vaan ynseästi vetäytyisi pois velvollisuudestaan?
Tämä olento, joka oli näin kääntänyt nuoren Reindorferin, oli Josefa Melzer. Hän asui äitinsä kanssa paikkakunnan pienimmässä ja ränstyneimmässä töllissä; paitsi sitä ei Melzerin muorilla ollut tyttärelleen jätettävänä muuta perintöä kuin huono maine, jota Josefa oikeastaan ei tarvinnut, sillä hän oli osottanut suurta harrastusta hankkia se itsellensä omin neuvoin.
Kuukauden päivät Leopold oli jo paikkakunnan väestön kummastukseksi tehnyt tiheitä käyntejä tuossa pahanpäiväisessä mökissä, kun Josefa eräänä iltana työstä palattuaan tapasi vanhan äitinsä kovin pahalla päällä.
"Oletko tänä päivänä tavannut nuorta Reindorferia?" kysyi ämmä kiukkuisesti.
Josefa viskasi pois heinäkannalmuksen ja sirpin sekä otti leveälierisen olkihatun päästään. "En ole", vastasi hän, "mutta kaiketi hän tulee työn loputtua."
"No puhupa, pöllöpää, hänelle nyt kerrankin niin, että siitä jotakin tulee. Kuinka kauan luulet minun voivan odottaa? Pitäähän minunkin saada viettää päivieni tähteet Reindorfissa rauhassa ja kylläisenä. Olenko sinut sitä varten poikaan usuttanut ja kehottanut häntä suosimaan huomauttaen, ettei hän ole kovin tarkka, kunhan vain tavaran hänen eteensä levittää — että sinä nyt menettelisit yhtä tyhmästi kuin edelliselläkin kerralla? Totta jumaliste, sinä olet jo tarpeeksi tyhmyyksiä tehnyt ja minä olen sinua jo kylliksi kauan huoltanut, nyt olisi aika viisastua, ajatella itseäsi ja vanhaa äitiäsi! Neuvon, että tällä kertaa jätät sen pienen haudan kaunistelematta pyhäinmiesten päiväksi. Ja sanon vielä, ettei minun kanssani ole enää leikittelemistä, ajan sinut pois kotoa, jollei siitä tule mitään. Pitääkö sinun, höperö, odottaa kunnes kaikki ennättävät varottaa häntä? Täytyy takoa, kun rauta on kuuma. Ja kun kaikki on tehty niinkuin tehtävä on, saa hän häiden jälkeen tyytyä saamaansa. Voihan kaikki kääntää ja selittää, ja itsellensä hänelle mieluisinta on uskoa meitä. Mutta sinä hukkaat aikaa; pian on syksy käsissä, hänen on mentävä neljäksi viikoksi harjotuksiin, ja sinä aikana olette erillänne. Tänne tulee muualta poikia, etkä sinä saa heitä enemmän kuin paikkakunnalle jääviäkään! Niin ei ole mitään toivomista; minä en antaisi koko asiasta palanutta puukreutseria."
"Luuletko, että saviastia valmistuu, kun kerran vain sen mainitset", sanoi tyttö ylpeästi. "Eikö siinä ole mitään vaivannäköä, kun ei itse ole lainkaan ajatellut sinne päin, mutta on pakotettu teeskentelemään rakkautta puukappaleen kaltaiseen olentoon?"
"Sinä metsälintu; näytä hänelle vain, mitä hänen on tehtävä; kun hän saa sen päähänsä, ei se anna hänelle ollenkaan rauhaa, ja silloin hän kyllä ajaa perille asti."
"Hyvä ilta, Melzerin muori", sanoi Leopold, joka samassa astui sisään.
"Hyvä ilta, Seferl!"
"Hyvä ilta!"