Sinä päivänä, jolloin reserviläisten piti mennä harjotuspaikkaansa, Josefa saattoi Leopoldia kappaleen maantietä. Kun hän sitten itkettynein silmin palasi äitinsä tölliin, asettui tämä ristissä käsin hänen eteensä ja rukoili: "Taivaan tähden, tyttäreni, käyttäydy tällä kertaa varovasti ja viisaasti!"

* * * * *

Reindorferin talon lähellä oleva pensas ei ollut enää pitkiin aikoihin kuullut niiden kahden nuoren, pitkänhontelon pojan ja naurettavan laihan tytön jokapäiväistä keskustelua, jotka ennen aina kulkivat koulukapusineen sen ohitse. He olivat kumpikin jättäneet koulunsa, tyttö lapsenkenkänsäkin, sillä hän oli kehittynyt vahvaksi ja täyteläiseksi sekä vertaili jo itseään paikkakunnan muihin neitosiin.

Nyt nämä nuoret näkivät toisensa ainoastaan pyhäpäivinä kirkossa. Silloin tällöin, kun heidän vanhempansa eivät olleet mukana sunnuntai-illoin pidetyillä opetustunneilla, kulkivat he kahden jonkun matkaa tuttua tietä myöten. Mutta nyt tunsivat he toisensa paljoa itsenäisemmin, unhottivat kokonaan — voi maailman kiittämättömyyttä! — vanhan, uskollisen pensaan ja kulkivat huomaamattomina sen ohi.

Sattuivatpa he kerran sanomaan jäähyväiset toisillensa Reindorferin talon kohdalla, kun vanha Reindorfer juuri nojasi veräjään. Florian oli olevinaan aivan huoleton ja päätti mielessään olla vähintäkään pelkäämättä. Hän menikin hyvin ajatuksissaan vanhuksen sivutse sekä tervehti häntä, tien toiselta puolen kyllä, mutta sitä kuuluvammin.

"Kuljitko sinä myllärin Florianin kanssa?" kysyi vanhus tytöltä.

"Kyllä, isä", vastasi tämä.

"Pienenä ollessasi en voinut sallia, että liikuit hänen kanssansa; nytkään et saa hänen seuraansa liittyä — usko minua, minulla on syyni, ja tottele sinä vain!"

"Mutta minä en ymmärrä, isä", nauroi tyttö, "kuinka minä siitä pahenen, jos hän vähän matkaa kulkee kerallani."

"En minäkään sitä tarkoin tiedä; mutta miten kävi tarinassa hyttyselle? Lennellessään kynttilän ympärillä sanoi se: Oi, miten valoisaa ja lämmintä! Mutta taliin kiinni tartuttuaan se valitti: Voi, voi, nyt ei räpyttäminen auta! — Olen nyt sanonut ajatukseni, tee sinä niiden mukaan. Älä anna minun huomata, ettet välitä sanoistani!"