Sunnuntai-iltaisin kristinopin opetustunteina pappi nousi ennen siunausta saarnastuoliin ja piti kuulijoilleen lyhyen esitelmän kirkollisista menoista ja opinkappaleista. Näin tehtiin vuodesta vuoteen nuorten opiksi ja vanhain muistin virkistämiseksi. Useaan sunnuntaihin ei Magdaleena tullut kiusaukseen rikkoa vanhan Reindorferin kieltoa, sillä tämä oli säännöllisesti läsnä jokaisella opetustunnilla. Lienevätkö uskonkappaleet haihtuneet ukon hatarasta muistista? Mahdollista kyllä, olihan hän jo vanha, eikä muisti silloin konsa hyvänsä anna takaisin, mitä sen talteen on pantu. Se huomaa, että lisäys ulkoapäin tulee yhä heikommaksi, ja silloin sulkee se porttinsa ikäänkuin tahtoisi säilyttää entiset varastot jotakin toista tarkotusta varten.
Mutta Magdaleena mietti itsekseen: "Tiedän, että isä osaisi kaiken tämän selittää kansalle saarnastuolista yhtä hyvin kuin itse pastorikin. Miksi hän siis on niin ahkeraan opetustunneilla?"
Kerran Reindorfer kuitenkin jäi tulematta, ja silloin Florian tuli kulkemaan Magdaleenan kanssa. Tämä muisti kyllä vanhuksen kiellon, mutta kun he siinä rinnatusten kulkiessaan pakisivat puita heiniä, ei hän voinut ottaa asiaa niin vakavalta kannalta kuin isä. Eihän hän olisi voinut Florianille kieltoa mainitakaan nauramatta sille ja herättämättä naurua.
"Teidän on maatöiden tähden iloittava siitä, että Leopold on luonanne", sanoi Florian.
"Jos häntä ei olisi", huomautti tyttö, "suoriutuisimme kuitenkin."
"Veljesi on mieltynyt Melzerin Seferliin, eikö niin?"
"Niin haastetaan, minä en ole kysynyt."
"Hän palaa neljän viikon kuluttua ja silloin hän varmaankin ratkaisee asian."
"En tiedä, isä ainakin on vastaan."
"Isäsi, niin, hän ei salli koululastenkaan kulkea yhdessä."