Magdaleena nyökkäsi päällään häneen päin. "Tuo on todellakin tyhmä poika. Olet ollut oikeassa, isä. Minä en koskaan kulje hänen seurassaan."
"Se on oikein."
Siitä alkaen Reindorferin Leena pysyi tyttöjen seurassa.
* * * * *
Aseharjotukset olivat loppuneet, reserviläiset ja nostoväenmiehet palasivat taas kotiin. Aurinko oli jo vaipunut kummun taakse, ainoastaan punaiset pilvien väliset juovat ilmottivat ahtaan laakson asukkaille, että se vielä oli taivaan rannan yläpuolella, kun Leopold saapui kotiseudulleen.
Hän ei kuitenkaan kulkenut laajaa kylätietä, vaan poikkesi eräälle kallioiden väliselle polulle, jota myöten hän lyhyellä kierroksella pääsi rakastettunsa asuman töllin taakse. Hän hyppäsi puutarha-aidan yli, jolloin pieni takkuinen koira hyökkäsi häntä vastaan asettuen kuitenkin heti, kun kuuli nimeänsä mainittavan. Sykkivin sydämin hän hiipi puutarhan halki töllin ovelle. Muori Melzer kitki sen edessä erästä kasvispenkkiä, mutta ei huomannut vieraan pirttiin pistäytymistä.
Hän ei voinut erehtyä. Rakennuksessa oli vain yksi asuinhuone, muutama askel varpailla keittiön läpi, ja niin tempasi hän ilon innossa oven auki.
Mutta se riemukas tervehdys, jonka hän aikoi huutaa ovella, juuttui hänen kurkkuunsa.
Jospa juorut sittenkin ovat tosia?!
Josefan rinnalla seisoi nuorukainen käsi hellästi tytön vyötäisten ympärillä. Kumpikin oli äkkiarvaamattomasta tulosta enemmän kummastunut kuin nolostunut.