"Sitä rukoilen Jumalalta, eikä se olisi vahingoksesi."
"Mutta minä en jätä, vasta puhumme lisää."
"Vai niin? Mutta tänään ei! Hyvää yötä!"
Reindorferin vaimo oli istunut lähellä. Hän nousi ja seurasi miestään; saavuttuaan poikansa kohdalle hän pysähtyi ja sanoi: "Ei sinun sovi tuon kevytmielisen letukan vuoksi niin harmistuttaa isää."
"Hiisi vieköön! Mitäpä juoruajat eivät tietäisi? Vai on Josefa kevytmielinen! Mutta, äiti, kun kaikki käydään ympäri, on hän yhtä kunniallinen kuin sinäkin tahi kuka muu talonpojan emäntä hyvänsä. Teidän todellista arvoanne ei vain tunneta."
Reindorferin vaimo poistui vastaamatta.
Nyt oli taas Reindorferin talossa yhtä rauhaton ja tyytymätön elämä kuin ennen Leopoldin lähtöäkin. Ukko Reindorferin sanottiin yleensä olevan oikeassa, mutta Leopold ei siitä välittänyt, jokaisessa sopivassa ja sopimattomassa tilaisuudessa hän käytti kieltään Josefan ja itsensä puolesta. Kun vanhuksen voimat jossakin työssä pettivät, ja kun työ ei häneltä enää sujunut niinkuin ennen, sanoi poika: "Siitä sen näkee, kuinka itsepäisiä vanhat ihmiset ovat. He eivät enää itse kykene mihinkään, mutta eivät tahdo kuitenkaan lepoon vetäytyä ja luovuttaa sijaansa nuoremmille." Kun talonpoika ei pahoinvoinnin vuoksi eräänä päivänä jaksanut nousta ylös, sanoi Leopold: "Niin, rauha ja lepo tekee sinulle kyllä hyvää, mutta sinä et tahdo sitä!" Vanha Reindorfer väitti vastaan huomauttaen, että pojan tarkottamat kädet olivat niin saastaiset, ettei vanhus voinut niihin omaisuuttaan heittää, ja että rauha ja lepo ovat kaukana sieltä, mihin sellainen seura tulee.
Sanasta sanat sakoivat, kiisteltiin ja riideltiin, Reindorferin vaimokin sekaantui sanasotaan, joka kehittyi usein sangen kuumaksi.
Kun Magdaleena kuuli sen, vapisi usein sydän hänen povessansa. Mutta kun raaka poika ja kiivas äiti olivat riidelleet väsymykseen asti ja näkivät, etteivät he voi voittaa toistaan, etsivät he heikompaa vastustajaa, joka sai silloin tuntea, että heidän sanoillaan oli sekä painoa että arvoa. Siihen tarkotukseen oli Magdaleena erittäin sopiva.
Vanha Reindorfer keskeytti kinastelun heti, kun ensimäinen sopimaton sana oli lausuttu, sitten hän lyhyesti ilmotti jälleen mielipiteensä eikä sen koommin virkkanut halaistua sanaa.