Mutta tämän kulku ei ollut helppoa. Ruoho oli entistä vastaanhangottelevampi. Iltakasteinen heinä kostutti hänen jalkansa ja liukui hänen askeleissansa, niin että hän horjahti; orapihlajakin takertui pidätellen hänen hameeseensa, ja aivan metsän reunamassa eräs yölintu säikytti häntä lentäen äänettömin siivin aivan hänen päänsä ohi.

"Terve, Leena!" huudahti nuorukainen astuen häntä vastaan käsi ojennettuna. "En voi sanoa, kuinka saapumisestasi iloitsen."

"Terve, Flori!" vastasi tyttö kiihkeästi hengittäen. "En tiedä, teinkö oikein, en todellakaan tiedä, olen niin rauhaton, vaikkei tässä olekaan mitään pahaa. Mutta teenhän ensi kerran eläessäni jotain aivan omia päin, jotain joka on maailmalta salattava."

"Siinä on jotain salaperäistä", sanoi Florian. "Me emme tietysti voi jutella koko kylän kaivolla. Sitä kestää vain niin kauan, kunnes päästään selville, ja siksi on minun kysyttävä sinulta paljon."

"Kysy!"

"Lapsina pidimme toisistamme, puolikasvuisina olimme alinomaa yhdessä, ja sitä surua, jota olen tuntenut, kun sinä sen jälkeen olet karttanut minua, en voi kuvailla. Usein olen sinua sen ajan kuluessa tarkastanut. Sinä olet viehättävän kaunis, kunnon neito, ja niin älykäs ettei sinun vertaistasi ole maailmassa, ei ainakaan minun mielestäni — lisään sen, ettet luulisi minun puhuvan joutavia; en ainakaan tiedä, mitä tekisin, jos joutuisit toisen omaksi. Lapsuuttamme ajatellessamme on meillä tuhansia yhteisiä muistoja, koko ikänä emme saa toisiamme pois ajatuksistamme, ja kun me tunnemme niin hyvin toisemme ja olemme kehittyneet yhden rinnan, niin luulen sen olevan viisainta, että kuljemme koko elämän toistemme rinnalla. Meille ei voi käydä niinkuin on tapahtunut monelle, jotka ovat menneet naimisiin ajattelematta, yhdessä humussa, eivätkä sitten sovellu toisilleen. Me tiedämme, mitä omistamme toinen toisessamme, me voimme arvostella toisiamme ansion mukaan."

Magdaleena katsoi maahan, kääri esiliinan pyöreän käsivartensa ympäri ja purki sen taas. "Se on onnettomuus", virkkoi hän hiljaa, "ja niin on isäkin sanonut, se on suuri onnettomuus, jos kunnon mies tahi kunnon nainen ei saa vertaistaan puolisoa."

"Isäsi on oikeassa, ja minä olen samaa mieltä kuin muukin kylän väki, ettei hän ole tyhmä. Mutta yhdessä asiassa hän voisi olla ymmärtäväisempi; minä pitäisin häntä sentähden tarpeellisessa kunniassa."

"Mutta huomaa, Flori, jos hän on niin viisas, täytyy hänellä sittenkin olla syy."

"Älä huolehdi, Leena, viisaimmillakin ihmisillä voi olla oikkunsa. Ensin on hänen opittava tuntemaan minut, sitten puhukoon suoraan, enkä minä pelkää sitä, kun vain olen varma yhdestä asiasta."