Tytöt ottivat maahan viskatut vaatekappaleet ja auttoivat kumpikin niitä ystävänsä selkään.
Leopold oli pistänyt vasemman käsivartensa nutun hihaan ja hapuili oikealla toista. "Ei se vielä tällä ole lopussa, vaikka ei tänä iltana muuta tullutkaan!" sanoi hän ja tyrkkäsi samalla nyrkkiin puristetun oikean kätensä hihaan, jolloin sen vuori repesi.
Florian oli myöskin juuri pukeutunut ja nykäisi nuttuaan oikeaan asentoon. "Niin minäkin arvelen, ettei lykätty ole hyljätty", sanoi hän tehden samalla uhkaavan liikkeen.
"Olkaa ymmärtäväisiä ja eläkää rauhassa!" lausui Josefa. "Meistähän kaikista tulee sukulaisia, sallikoonpa vanhus tuolla alhaalla talossa sen tahi ei. Hyvää yötä, Flori!" Hän tarttui ystävällisesti nuorukaisen käteen.
Leopold kiirehti väliin: "Sen käden saat jättää puristamatta, myllärin poika; tyydy sinä vain minun sisareeni!"
"No ei sinun tarvitse sukulaisten vuoksi niin mustasukkainen olla", sanoi Josefa nauraen. "Hyvää yötä, Leena!"
"Hyvää yötä! — Sinulta, Leopold, pyytäisin jotakin. Ei se ole mitään pahaa, mutta minä en tahtoisi kiusallisia kohtauksia enkä soisi asiasta tulevan mitään puhetta, ennenkun kaikki on aivan selvillä ja minulta voidaan ainoastaan kysyä, onko taikka eikö ole. Siihen päästään pian, mutta älä ilmaise minua kotona tänä iltana!"
"Sitä ei tarvitse pyytää; voisithan sinäkin sanoa, että olet tavannut minut Seferlin seurassa. Vaikka en sitä pelkääkään, kartan kuitenkin mielelläni turhaa pakinaa ja toraa. Muuten tunnet minut huonosti. Vaikka olisin kymmenen kertaa tietänyt sinun rakkaussuhteesi ja mitä siitä ajattelisinkaan, pitäisinpä sitä hyvänä tahi pahana, en siitä kuitenkaan puhuisi. Vanhus luulee kuulevansa kuinka ruoho kasvaa maassa ja hiukset päässä, hän saa odottaa, kunnes itse ottaa selvän. Hyvää yötä teille!"
"Hyvää yötä!"
Leopold ja Josefa menivät niityn yli maantielle.