Florian viskasi harmissaan hatun sivulle ja hiveli tukkaansa. "Miksi turvauduit tuohon kevytmieliseen letukkaan? Nyt hän luulottelee, että me olemme hänelle ihmeen suuressa kiitollisuuden velassa siitä, että hän pidätti sinun veljesi tappelusta. Olisit antanut meidän tapella! Minulla olisi nyt paljoa helpompi olla. Sydän vääntyy povessani, kun kuulen kaksi tuollaista pitävän leveää suuta huomauttaakseen, että he katsovat muita yhtä ajattelemattomiksi, kevytmielisiksi ja kunniattomiksi kuin he itsekin ovat. Niin totta kuin elän olisin halunnut lyödä tuon miehen maahan, ja naisen myöskin; he ovat kaikessa tapauksessa turmelleet meidän tämäniltaisen ilomme."
"Josefa on tavattoman julkea."
"Ja veljesi on hänen vallassaan, ole siitä varma. Mitta jos minä tulen sukulaiseksi, olen minä isäsi puolella, eikä Josefa silloin onnistu: eihän veljesi voi olla niin tyhmä, jos kaikki häntä varottavat. Huomenna jo puhun kaikki äidille, hän saa puhua sinun omaisillesi, niin että saamme tietää, miten asiat ovat. Jos he sanovat, että me kumpikin olemme vielä liian nuoria, niin ei se ole mikään paha, kun vain sinut luvataan minulle. Jos Jaakop, niinkuin raamatussa kerrotaan, saattoi odottaa rakastettuaan seitsemän vuotta, niin kyllä minäkin voin malttaa mieltäni, kahta seitsemää ei tähän aikaan voida vaatia, koska kellekään ei kahta vaimoakaan anneta — se tapahtui ammoisina esi-isäin aikoina, enkä minä heitä kadehdi; ainoastaan kaksi olentoa voi sielultaan ja sydämeltään tulla yhdeksi."
"Niinpä todellakin. Niin minäkin ajattelin, kun aloit puhua Jaakopista. Tahtoisin tietää, mitä siitä tulisi, jos jollakin olisi kaksi vaimoa samassa talossa. Olisiko yksi etevämpänä tänään ja siirtyisi huomiseksi syrjään toisen tieltä, tahi vuorotteleisivatko he viikottain? Laupias taivas, en voi muuta kuin nauraa ajatellessani sitä sekamelskaa, jossa kukaan ei oikeastaan tietäisi tehtäviään ja velvollisuuksiaan; se olisi jokaisen talon häviö!"
"Se on totta. Mutta älä huoli surra sitä; en minä ota enempää kuin yhden."
"En minäkään sinua siihen neuvoisi! En ainakaan eläessäni", lisäsi hän äkkiä vakavaksi tullen. "Jos minä kuolen, sinun luonnollisesti täytyy etsiä uusi. Kukapa tietää, mitä sitä ennen tapahtuu. Mutta hankikin silloin hyvä ihminen kotiisi, sellainen, johon tiedät minun mielihyvällä katsovan."
Florian nauroi ääneen.
Magdaleena näytti loukkaantuneelta ja käänsi hänelle selkänsä.
"Sinä lapsellinen impi, kuuletko", sanoi Florian vetäen häntä esiliinan nauhasta. "Käänny heti tännepäin, muuten aukaisen tämän nauhan!"
"Sitä et saa tehdä!" Hän kääntyi nopeasti. "Mutta sinä olisit siihen kylliksi rohkea. Kuinka sinä voit nauraa niin vakavalle puheelle?"