"Koska sellainen puhe on pelkkää pyhän yksinkertaisuuden tyhmyyttä", vastasi hän kiivaasti. "Puhut niinkuin kuutamo olisi hämmentänyt sinut. Jumala varjelkoon sellaisesta, mutta jos jättäisitkin minut, en koskaan toista ottaisi. Eihän saata ajatella, että toinen korvaisi ensimäisen."
"Niin on moni sanonut ensimäiselle vaimollensa —"
"Ja kuitenkin mennyt uusiin naimisiin, niinpä kyllä, vieläpä kenties onnistunut paremmin kuin ensi kerralla; sillä toisella ei ole koskaan oikeutta puhua kuolemisesta, kun juuri hän kaiken todennäköisyyden mukaan jää leskeksi. Sinä saat olla oikeassa!"
"Minä olen oikeassa, huomaatpa sen tahi et."
"Minä huomaan sen. Sinä olet oikeassa!
"Kun sinun kultasi tahtoo olla oikeassa aina, kiista kaikki hellitä ja lukkoon suusi paina!"
"Tämäpä on kaunista! Sinä jo laulat pilkkalauluja minusta. Minä lähden!"
"Sinä et saa olla vihainen, sellaiseen vallattomuuteen on melkein pakotettu, kun sinä kukoistavassa terveydessäsi puhut kuolemasta, antaaksesi siten tietää, että te naisihmiset vielä haudan takaakin huolehditte taloudestanne! Mutta minä sanon sinulle, etten minä ennen naimisiin menoani rupea itseäni leskeksi ajattelemaan. Kas niin, nyt sinä itsekin naurat! Tahdon voittaa sinut, mutta sinun kadottamisestasi en halua kuulla puhuttavan. Taistelen sinusta kuolemaakin vastaan, mutta minä luulen Jumalan pitävän huolen siitä, että me saamme elää yhdessä niin kauan kuin se on mahdollista. Tänä iltana se ei kauemmin sopine; meidän kummankin täytynee ajatella kotiin menoa ja sanoa toisillemme hyvää yötä. Jos sinä huomenna tahi ylihuomenna näet äitini tulevan teille, niin tiedät, mitä se merkitsee."
He puristivat toistensa käsiä.
"Hyvää yötä, Leena!"